Hyötytieto - Tilisatama
Verohallituksen päätöksiä verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2011
Osakeyhtiön kirjanpito ja tilintarkastus
Muutoksia tilintarkastusvelvollisuuteen
Kirjanpito ja tilintarkastus avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö
Aiemmat tiedotteet
Verohallituksen päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2011
Poimintoja matkakustannusten korvauksia vuonna 2011 koskevasta päätöstekstistä:
Verovapaat päivärahojen enimmäismäärät:
- kokopäiväraha 34 euroa
- osapäiväraha 16 euroa
Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.
Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.
Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.
Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.
Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 - 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 10,00 euroa.
Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 8,50 euroa.
Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 17,00 euroa.
Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:
|
Kulkuneuvo |
Korvauksen enimmäismäärä |
|
auto |
46 senttiä kilometriltä, jota korotetaan |
|
moottorivene, enintään 50 hv |
74 senttiä kilometriltä |
|
moottorivene, yli 50 hv |
109 senttiä kilometriltä |
|
moottorikelkka |
106 senttiä kilometriltä |
|
mönkijä |
100 senttiä kilometriltä |
|
moottoripyörä |
33 senttiä kilometriltä |
|
mopo |
17 senttiä kilometriltä |
|
muu kulkuneuvo |
10 senttiä kilometriltä |
Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.
Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 11 senttiä kilometriltä.
Osakeyhtiö / Kirjanpito ja tilintarkastus
Osakeyhtiö on kirjanpitolain mukaan aina kirjanpitovelvollinen. Yrityksen verotus perustuu luotettavaan kirjanpitoon. Arvonlisäveroa maksetaan myyntitulojen perusteella ja yrityksen tuloveroa kirjanpidon osoittamasta tuloksesta (johon on tehty verolainsäädännön edellyttämät oikaisut). Verotuksen näkökulmasta katsoen kirjanpidon eräs tehtävä on yrityksen ja sen omistajan rahavirtojen erillään pitäminen. Veroviranomaisten lisäksi myös muut viranomaiset, esim. avustusten ja tukien myöntäjät, käyttävät kirjanpidon tietoja yritystä koskevien päätösten tukena. Tietoja yrityksen tilasta tarvitsevat luonnollisesti myös omistajat itse. Kirjanpidosta huolehtiminen on usein hyvä jättää osaavan kirjanpitäjän tehtäväksi.
Osakeyhtiön on pidettävä ns. kahdenkertaista kirjanpitoa. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille, jolloin tapahtuma merkitään toisen tilin vasemmalle eli debet-puolelle (veloituskirjaus) ja toisen tilin oikealle eli kredit-puolelle (hyvityskirjaus). Kahdenkertaisen kirjauksen tilimerkinnät kertovat toisaalta syyn rahan liikkeeseen ja toisaalta käytetyn rahatilin.
Kirjanpidon perusteella osakeyhtiö laatii tilikauden tuloslaskelman ja taseen liitetietoineen ja tase-erittelyineen.
Kirjausten perusteena olevien tositteiden tulee olla päivättyjä ja numeroituja. Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä. Käteismaksut tulee kirjata päivittäin. Muut kirjaukset saa tehdä kuukausittain, tai muulla vastaavalla jaksotuksella, viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterikuukauden tai jakson päättymisestä. Kirjanpitomerkinnät on tehtävä selvästi ja pysyvästi. Niitä ei saa poistaa eikä tehdä epäselväksi. Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Tilikauden tositteet tulee Suomessa säilyttää vähintään 6 vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Tasekirja, tase-erittelyt ja muut kirjanpitokirjat on säilytettävä vähintään 10 vuotta laskettuna tilikauden päättymisestä.
Muutoksia tilintarkastusvelvollisuuteen
Uudistuksen myötä esimerkiksi pienet yhtiöt ja osuuskunnat vapautettiin lakisääteisestä tilintarkastusvelvollisuudesta. Lain voimaantulo ei kuitenkaan poistanut tilintarkastusvelvollisuutta, jos yhtiöjärjestys, säännöt tai yhtiösopimus sisältävät määräyksen tilintarkastajan tai tilintarkastajien valitsemisesta. Toisinaan tilintarkastuksesta luopuminen edellyttää siis yhtiöjärjestyksen, sääntöjen tai yhtiösopimuksen muuttamista.
Mikäli yhtiöjärjestys, säännöt tai yhtiösopimus sallivat, voivat yhtiöt ja osuuskunnat uuden lain tultua voimaan päättää olla valitsematta tilintarkastajaa, jos sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikautena enintään yksi seuraavista edellytyksistä on täyttynyt:
- taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa
- liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa
- palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.
- asunto-osakeyhtiölain mukaisissa yhtiöissä edellytetään lisäksi, että huoneistoja on alle 30
Toisin sanoen kahden näistä edellytyksistä täyttyessä sekä päättyneellä että sitä edeltävällä tilikaudella tulee tilintarkastaja valita. Edellä mainittu helpotus ei koske kaikkia erityistilanteita, joissa laki muutoin edellyttää tilintarkastajan valitsemista. Esim. tilintarkastaja on aina valittava yhteisössä, jonka pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettu huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa.
Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö / Kirjanpito ja tilintarkastus
Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö (elinkeinoyhtymät) ovat kirjanpitolain mukaan aina kirjanpitovelvollisia. Yrityksen verotus perustuu luotettavaan kirjanpitoon. Arvonlisäveroa maksetaan yrityksen myyntitulojen perusteella ja yrityksen tuloveroa kirjanpidon osoittamasta tuloksesta (johon on tehty verolainsäädännön edellyttämät oikaisut). Verotuksen näkökulmasta katsoen kirjanpidon eräs tehtävä on yrityksen ja sen omistajan rahavirtojen erillään pitäminen. Veroviranomaisten lisäksi myös muut viranomaiset, esim. avustusten ja tukien myöntäjät, käyttävät kirjanpidon tietoja yritystä koskevien päätöstensä tukena. Tietoja yrityksen tilasta tarvitsevat luonnollisesti myös omistajat itse. Kirjanpidosta huolehtiminen on usein hyvä jättää osaavan kirjanpitäjän tehtäväksi.
Elinkeinoyhtymien on pidettävä ns. kahdenkertaista kirjanpitoa. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille, jolloin tapahtuma merkitään toisen tilin vasemmalle eli debet-puolelle (veloituskirjaus) ja toisen tilin oikealle eli kredit-puolelle (hyvityskirjaus). Kahdenkertaisen kirjauksen tilimerkinnät kertovat toisaalta syyn rahan liikkeeseen ja toisaalta käytetyn rahatilin.
Kirjanpidon perusteella yritys laatii tilikauden tuloslaskelman ja taseen liitetietoineen ja tase-erittelyineen.
Kirjausten perusteena olevien tositteiden tulee olla päivättyjä ja numeroituja. Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä. Käteismaksut tulee kirjata päivittäin. Muut kirjaukset saa tehdä kuukausittain tai muulla vastaavalla jaksotuksella viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterikuukauden tai jakson päättymisestä. Kirjanpitomerkinnät on tehtävä selvästi ja pysyvästi. Niitä ei saa poistaa eikä tehdä epäselväksi. Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Tilikauden tositteet tulee Suomessa säilyttää vähintään 6 vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Tasekirja, tase-erittelyt ja muut kirjanpitokirjat on säilytettävä vähintään 10 vuotta laskettuna tilikauden päättymisestä.
Yhtiösopimuksessa ei ole pakko määrätä tilintarkastajista. Tilintarkastusta ei myöskään tarvitse suorittaa, jos yhtiö täyttää tilintarkastuslaissa annetut pienyhtiön rajat. Tilintarkastus on aina suoritettava jos yhtiösopimuksessa edellytetään yhden tai useamman tilintarkastajan valintaa.
_____________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________
Verohallitus on 1.12.2006 antanut täsmennyksen aiempaan päätökseen koskien parturi-ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverosäädöksiä. Alennettu verokanta astuu voimaan 1.1.2007.
Parturi- ja kampaamopalveluissa
Sovelletaan 9 % alennettua arvonlisäverokantaa hiusten ja parran käsittelyyn liittyviin palveluihin, leikkaamiseen, pesuun, kuivaamiseen, muotoiluun, värjäykseen, permanenttiin, hiustenpidennyksiin. Palvelun tuottamisen yhteydessä käytetyt pesu- ja hoitoaineet, lakat ja muut käsittelyaineet liittyvät parturi- ja kampaamopalveluiden tuottamiseen, laskutettaessa ei siis tarvitse ottaa huomioon yleisen verokannan mukaista arvonlisäveroa.
Mikäli parturi- ja kampaamoliikkeet erikseen myymät tai vuokraamat tavaroita, sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa. Siten esimerkiksi hiustenhoitotuotteiden, peruukkien, kihartimien ja harjojen myynti on yleisen verokannan alaista myyntiä.
Kosmetologipalveluihin, joita ovat mm. ripsien ja kulmakarvojen käsittely, sovelletaan yleistä verokantaa, vaikka näitä palveluita tarjoaisi parturi- ja kampaamoalan yritys.
Pienissä korjauspalveluissa
Sovelletaan alennettua 9 % arvonlisäverokantaa pieniin korjauspalveluihin, jotka kohdistuvat polkupyöriin, kenkiin ja nahkatavaroihin sekä vaatteisiin ja liinavaatteisiin. Näihin mukaan luetaan myös muutostyöt.
Muihin kuin edellä mainittuihin tavaroihin kohdistuviin korjauspalveluihin ja tavaramyyntiin sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa. Jos korjauspalvelujen yhteydessä asennetaan myytäviä varaosia, sovelletaan yleistä verokantaa.
Esim. suutareiden suorittamiin avain- ja kaiverruspalveluihin kuten kengän pohjallisten ja kengännauhojen myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa. Samoin kuin kampaamopalveluissa käytetyt tarveaineet, liimat, öljyt, naulat, langat ja paikat sekä sellainen vaihdettava osa, joka tavanomaisesti sisältyy palvelun hintaan, kuuluu myös alennetun verokannan soveltamisalaan.
_____________________________________________________________________________
AIEMMAT TIEDOTTEET
Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverokanta alenee
Hallitus on antanut lakiesityksen (He 117/2006), jonka mukaan arvonlisäverolakia muutettaisiin väliaikaisesti siten, että parturi- ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverokanta alennettaisiin 22 prosentista 8 prosenttiin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2007 alusta ja olevan voimassa vuoden 2010 loppuun.
Parturi- ja kampaamopalvelut
Parturi- ja kampaamopalveluiden osalta alennettua verokantaa sovellettaisiin kaikkiin hiusten ja parran käsittelyyn, kuten leikkaamiseen, muotoiluun, värjäykseen, permanenttiin, pesuun ja kuivaamiseen liittyviin palveluihin.
Parturi- ja kampaamoliikkeiden myymiin tavaroihin sovellettaisiin edelleen yleistä 22 prosentin verokantaa. Siten esimerkiksi hiustenhoitotuotteiden myynti olisi yleisen verokannan alaista myyntiä
Pienet korjauspalvelut
Alennettua 8 prosentin verokantaa sovellettaisiin myös pieniin korjauspalveluihin. Alennettu verokanta koskisi vain polkupyörien, kenkien ja nahkatavaroiden korjauspalveluja sekä vaatteiden ja liinavaateiden korjaus- ja muutostöitä. Muihin tavaroihin kohdistuvat korjauspalvelut samoin kuin edellä mainittuja korjauspalveluja suorittavan yrityksen harjoittama tavaran myynti, esimerkiksi suutareiden myymät avaimet sekä kaiverruspalvelut, olisivat edelleen yleisen verokannan alaisia. Myös korjauspalvelun yhteydessä asennettuina myytäviin varaosiin sovellettaisiin yleistä 22 prosentin verokantaa.
Verohallitus on 1.12.2006 antanut täsmennyksen aiempaan päätökseen koskien parturi-ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverosäädöksiä. Alennettu verokanta astuu voimaan 1.1.2007.
Parturi- ja kampaamopalveluissa
Sovelletaan 8 % alennettua arvonlisäverokantaa hiusten ja parran käsittelyyn liittyviin palveluihin, leikkaamiseen, pesuun, kuivaamiseen, muotoiluun, värjäykseen, permanenttiin, hiustenpidennyksiin. Palvelun tuottamisen yhteydessä käytetyt pesu- ja hoitoaineet, lakat ja muut käsittelyaineet liittyvät parturi- ja kampaamopalveluiden tuottamiseen, laskutettaessa ei siis tarvitse ottaa huomioon yleisen verokannan mukaista arvonlisäveroa.
Mikäli parturi- ja kampaamoliikkeet erikseen myymät tai vuokraamat tavaroita, sovelletaan yleistä 22 %:n verokantaa. Siten esimerkiksi hiustenhoitotuotteiden, peruukkien, kihartimien ja harjojen myynti on yleisen verokannan alaista myyntiä.
Kosmetologipalveluihin, joita ovat mm. ripsien ja kulmakarvojen käsittely, sovelletaan yleistä verokantaa, vaikka näitä palveluita tarjoaisi parturi- ja kampaamoalan yritys.
Pienissä korjauspalveluissa
Sovelletaan alennettua 8 % arvonlisäverokantaa pieniin korjauspalveluihin, jotka kohdistuvat polkupyöriin, kenkiin ja nahkatavaroihin sekä vaatteisiin ja liinavaatteisiin. Näihin mukaan luetaan myös muutostyöt.
Muihin kuin edellä mainittuihin tavaroihin kohdistuviin korjauspalveluihin ja tavaramyyntiin sovelletaan yleistä 22 %:n verokantaa. Jos korjauspalvelujen yhteydessä asennetaan myytäviä varaosia, sovelletaan yleistä verokantaa.
Esim. suutareiden suorittamiin avain- ja kaiverruspalveluihin kuten kengän pohjallisten ja kengännauhojen myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa. Samoin kuin kampaamopalveluissa käytetyt tarveaineet, liimat, öljyt, naulat, langat ja paikat sekä sellainen vaihdettava osa, joka tavanomaisesti sisältyy palvelun hintaan, kuuluu myös alennetun verokannan soveltamisalaan.
